23+6

Moikkapäivää!

Vietin alkuviikosta sairaslomaa kotona makoillen. Reilu kolme vuotta sitten ei ollut mitään ongelmia, toisin kuin nyt, on alkanut selkäni ilmoittaa kerääntyneestä painosta kipuilemalla. Tänään mennään jo rv 23+6 ja aavistuksen olen saanut jo kumpua kasvatettua! Tottakai kun koko päivän hamstraa ruokaa nassuun niin illalla vatsa on jo jonkin verran turvoksissa. Olen myös huomannut jos työharjoittelu paikalla joudun hirveästi kyykistelemään ja kantamaan isoja ja painavia esineitä, alkaa vatsaa kiristämään sivuilta inhottavasti. Myös polveni on ilmoittanut itsestään lähipäivinä, vielä en ole sortunut mihinkään kipulääkkeisiin, mutta mielessä kävi vakavasti käydä lääkärin juttusilla uusimassa vanha lääkeresepti, jos tämä ei tästä paremmaksi muutu. Huomenna saan tietää onneksi tarkemmin paljonko painoni todellisuudessa on noussut kun on taas pitkästä aikaa neuvolakäynti ja tällä käynnillä saan myös tarvittavat todistukset kelan äitiyspäivärahaa ja pakkausta varten.

Olen alkanut jo pikkuhiljaa miettiä tulevaa synnytystä ja mitä siltä odotan. Uskoisin tälläkin kertaa niinkuin viimeksikin selviäväni ilman suurempia kivunlievityksiä, pelkän kuuman suihkun voimalla. Oskarin synnytyksestä minulla on erittäin positiiviset muistot, enkä ns pelkää tulevaa koitosta, ainut mikä saa ihoni kananlihalle on jos jostain syystä jokin asia ei menekään suunnitelmien mukaisesti ja joudun sektioon. Olenkin ajatellut keskustella asiasta neuvolassa ja äitiyspoliklinikalla, että jos näin tapahtuu, tahdon ehdottomasti nukutuksen.

Mitä nyt pienien fyysisten ongelmien jälkeen, muuten meillä menee loistavasti :-)! Tapansa mukaan poika viihtyy päiväkodissa erinomaisesti ja onkin innoissaan aamulla sinne lähdössä leikkimään kavereiden kanssa. Hän myös oppi muutama päivä takaperin luistelemaan ilman minkäänlaista tukea ja pelaakin jo iskän kanssa kiekolla syöttelyä! Minulla työssäoppimista on jäljellä nopean päässälaskun tuloksena noin kolmisen viikkoa, jonka jälkeen vielä muutama viikko koulun penkillä ja sitten saisikin jo aloittaa pitkään odotetun äitiysloman.

Nyt kun olen alkanut jo pikkuhiljaa selviytymään syksyllä iskeneestä ylenpaattisesta väsymyksestä, olen jopa saanut aivoni toimintaan ja paljon on jo suunnitelmia kasaantunut tulevaa vauvan huonetta ja sen remonttia varten. Ongelmani vain on siinä, etten osaa päättää, en osaa hahmottaa värimaailmaa tarpeeksi, mitä haluan, miten haluan ja mihin. Ainut mitän tiedän ja mitä ei enään voi oikeastaan edes perua, on vaalea laminaatti joka odottaa laittajaansa alakerrassa. Ehkä saan pikkuhiljaa jotain tehtyä, jotta voin teille jakaa kuvia!