Vielä kolme viikkoa sitten olin suhteellisen inhimillisissä mitoissa, sit tapahtu jotain ja pötsi räjähti. Niinkuin jo muissa sosiaalisen median kanavissa, toistan itseäni vielä uudelleen, tunnen oloni valaaksi. Vaikka kuva aavistuksen vääristääkin kokoa, alkaa se silti jo lähennellä pian ensimmäisen raskauden loppupuolta, eikä naurata. Kuvissa masukki ei tosiaankaan ollut sitä mieltä, että pitäisi näyttää pieneltä vaan painaitui kaikin mahdollisin keinoin ulospäin, silti...
Painoa olen kirinyt vasta vaivaiset viisi kiloa, en ole vielä kauhuissani. Tosin odotusta on vielä jäljellä, joten tiedä kuinka paljon se vielä nousee tästä. Oskarista keräsin kokonaiset kolmr kiloa lisää, mutta lähtöpainonikin oli eri ja nyt oletettavasti myös lapsen sukupuoli olisi vastakkainen.
Muutoin olen voinut hyvin, mitä nyt selkä reistaillut aavistuksen ja välillä meinaa pahainen väsymys tulla kiusaksi. Hyvin olen silti jaksanut työharjoittelussa, eikä sitäkään ole jäljellä kuin kaksi viikkoa ja sitten saan palata vielä hetkeksi kouluun kunnes voin rentoutua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti