rv26
Vielä kolme viikkoa sitten olin suhteellisen inhimillisissä mitoissa, sit tapahtu jotain ja pötsi räjähti. Niinkuin jo muissa sosiaalisen median kanavissa, toistan itseäni vielä uudelleen, tunnen oloni valaaksi. Vaikka kuva aavistuksen vääristääkin kokoa, alkaa se silti jo lähennellä pian ensimmäisen raskauden loppupuolta, eikä naurata. Kuvissa masukki ei tosiaankaan ollut sitä mieltä, että pitäisi näyttää pieneltä vaan painaitui kaikin mahdollisin keinoin ulospäin, silti...
Painoa olen kirinyt vasta vaivaiset viisi kiloa, en ole vielä kauhuissani. Tosin odotusta on vielä jäljellä, joten tiedä kuinka paljon se vielä nousee tästä. Oskarista keräsin kokonaiset kolmr kiloa lisää, mutta lähtöpainonikin oli eri ja nyt oletettavasti myös lapsen sukupuoli olisi vastakkainen.
Muutoin olen voinut hyvin, mitä nyt selkä reistaillut aavistuksen ja välillä meinaa pahainen väsymys tulla kiusaksi. Hyvin olen silti jaksanut työharjoittelussa, eikä sitäkään ole jäljellä kuin kaksi viikkoa ja sitten saan palata vielä hetkeksi kouluun kunnes voin rentoutua.
23+6
Moikkapäivää!
Vietin alkuviikosta sairaslomaa kotona makoillen. Reilu kolme vuotta sitten ei ollut mitään ongelmia, toisin kuin nyt, on alkanut selkäni ilmoittaa kerääntyneestä painosta kipuilemalla. Tänään mennään jo rv 23+6 ja aavistuksen olen saanut jo kumpua kasvatettua! Tottakai kun koko päivän hamstraa ruokaa nassuun niin illalla vatsa on jo jonkin verran turvoksissa. Olen myös huomannut jos työharjoittelu paikalla joudun hirveästi kyykistelemään ja kantamaan isoja ja painavia esineitä, alkaa vatsaa kiristämään sivuilta inhottavasti. Myös polveni on ilmoittanut itsestään lähipäivinä, vielä en ole sortunut mihinkään kipulääkkeisiin, mutta mielessä kävi vakavasti käydä lääkärin juttusilla uusimassa vanha lääkeresepti, jos tämä ei tästä paremmaksi muutu. Huomenna saan tietää onneksi tarkemmin paljonko painoni todellisuudessa on noussut kun on taas pitkästä aikaa neuvolakäynti ja tällä käynnillä saan myös tarvittavat todistukset kelan äitiyspäivärahaa ja pakkausta varten.
Olen alkanut jo pikkuhiljaa miettiä tulevaa synnytystä ja mitä siltä odotan. Uskoisin tälläkin kertaa niinkuin viimeksikin selviäväni ilman suurempia kivunlievityksiä, pelkän kuuman suihkun voimalla. Oskarin synnytyksestä minulla on erittäin positiiviset muistot, enkä ns pelkää tulevaa koitosta, ainut mikä saa ihoni kananlihalle on jos jostain syystä jokin asia ei menekään suunnitelmien mukaisesti ja joudun sektioon. Olenkin ajatellut keskustella asiasta neuvolassa ja äitiyspoliklinikalla, että jos näin tapahtuu, tahdon ehdottomasti nukutuksen.
Mitä nyt pienien fyysisten ongelmien jälkeen, muuten meillä menee loistavasti :-)! Tapansa mukaan poika viihtyy päiväkodissa erinomaisesti ja onkin innoissaan aamulla sinne lähdössä leikkimään kavereiden kanssa. Hän myös oppi muutama päivä takaperin luistelemaan ilman minkäänlaista tukea ja pelaakin jo iskän kanssa kiekolla syöttelyä! Minulla työssäoppimista on jäljellä nopean päässälaskun tuloksena noin kolmisen viikkoa, jonka jälkeen vielä muutama viikko koulun penkillä ja sitten saisikin jo aloittaa pitkään odotetun äitiysloman.
Nyt kun olen alkanut jo pikkuhiljaa selviytymään syksyllä iskeneestä ylenpaattisesta väsymyksestä, olen jopa saanut aivoni toimintaan ja paljon on jo suunnitelmia kasaantunut tulevaa vauvan huonetta ja sen remonttia varten. Ongelmani vain on siinä, etten osaa päättää, en osaa hahmottaa värimaailmaa tarpeeksi, mitä haluan, miten haluan ja mihin. Ainut mitän tiedän ja mitä ei enään voi oikeastaan edes perua, on vaalea laminaatti joka odottaa laittajaansa alakerrassa. Ehkä saan pikkuhiljaa jotain tehtyä, jotta voin teille jakaa kuvia!
Vietin alkuviikosta sairaslomaa kotona makoillen. Reilu kolme vuotta sitten ei ollut mitään ongelmia, toisin kuin nyt, on alkanut selkäni ilmoittaa kerääntyneestä painosta kipuilemalla. Tänään mennään jo rv 23+6 ja aavistuksen olen saanut jo kumpua kasvatettua! Tottakai kun koko päivän hamstraa ruokaa nassuun niin illalla vatsa on jo jonkin verran turvoksissa. Olen myös huomannut jos työharjoittelu paikalla joudun hirveästi kyykistelemään ja kantamaan isoja ja painavia esineitä, alkaa vatsaa kiristämään sivuilta inhottavasti. Myös polveni on ilmoittanut itsestään lähipäivinä, vielä en ole sortunut mihinkään kipulääkkeisiin, mutta mielessä kävi vakavasti käydä lääkärin juttusilla uusimassa vanha lääkeresepti, jos tämä ei tästä paremmaksi muutu. Huomenna saan tietää onneksi tarkemmin paljonko painoni todellisuudessa on noussut kun on taas pitkästä aikaa neuvolakäynti ja tällä käynnillä saan myös tarvittavat todistukset kelan äitiyspäivärahaa ja pakkausta varten.
Olen alkanut jo pikkuhiljaa miettiä tulevaa synnytystä ja mitä siltä odotan. Uskoisin tälläkin kertaa niinkuin viimeksikin selviäväni ilman suurempia kivunlievityksiä, pelkän kuuman suihkun voimalla. Oskarin synnytyksestä minulla on erittäin positiiviset muistot, enkä ns pelkää tulevaa koitosta, ainut mikä saa ihoni kananlihalle on jos jostain syystä jokin asia ei menekään suunnitelmien mukaisesti ja joudun sektioon. Olenkin ajatellut keskustella asiasta neuvolassa ja äitiyspoliklinikalla, että jos näin tapahtuu, tahdon ehdottomasti nukutuksen.
Mitä nyt pienien fyysisten ongelmien jälkeen, muuten meillä menee loistavasti :-)! Tapansa mukaan poika viihtyy päiväkodissa erinomaisesti ja onkin innoissaan aamulla sinne lähdössä leikkimään kavereiden kanssa. Hän myös oppi muutama päivä takaperin luistelemaan ilman minkäänlaista tukea ja pelaakin jo iskän kanssa kiekolla syöttelyä! Minulla työssäoppimista on jäljellä nopean päässälaskun tuloksena noin kolmisen viikkoa, jonka jälkeen vielä muutama viikko koulun penkillä ja sitten saisikin jo aloittaa pitkään odotetun äitiysloman.
Nyt kun olen alkanut jo pikkuhiljaa selviytymään syksyllä iskeneestä ylenpaattisesta väsymyksestä, olen jopa saanut aivoni toimintaan ja paljon on jo suunnitelmia kasaantunut tulevaa vauvan huonetta ja sen remonttia varten. Ongelmani vain on siinä, etten osaa päättää, en osaa hahmottaa värimaailmaa tarpeeksi, mitä haluan, miten haluan ja mihin. Ainut mitän tiedän ja mitä ei enään voi oikeastaan edes perua, on vaalea laminaatti joka odottaa laittajaansa alakerrassa. Ehkä saan pikkuhiljaa jotain tehtyä, jotta voin teille jakaa kuvia!
sisarusvaunu vertailua
Jo heti positiivisen testin jälkeen oon ollu sitä mieltä, että meille hommataan normi yhdistelmien lisäksi sisarusvaunut.
Minulle tärkeimmät kriteerit on ollut, että vaunut ovat rinnakkain istuttavat sekä babe voi olla kasvot työntäjään päin ja Oskar kasvot menosuuntaan päin. Jälkimmäinen 'varustus' on ehkä se, joka väkisinkin nostaa vaunujen rahallista arvoa sekä pienentää aika paljon vaihtoehtoja.
Olen saanut kuluttaa vähän liiankin paljon aikaa kokemuksien ja arvostelujen parissa, enkä oikein vieläkään osaa sanoa mikä olisi juuri meille hyvä merkki & malli. Budjetti meillä on tällä kertaa aavistuksen suurempi, kuin kolme vuotta sitten kun esikoiselle metsästettiin sopivia kulkineita. Ensisijaisesti ostaisin tuplat käytettyinä, mutta minun ehdoillani tuppaa vain tarjonta olemaan erittäin suppea... Eli näillä näkymin saan tilata ne uutena! ;-)
Ennen kuin olin sen suuremmin perehtynyt tarjontaan, olin sitä mieltä, että meille muuttaa emmaljungan sisar/kaksos vaunut. Selasinkin ahkerasti erilaisia kirppiksiä ja hinta oli rahapussia miellyttävä - reilulla puolellatoista sadalla selviäisi. Onhan niissä heittoaisa ja no, se merkki. Istuinosa ei vaan jotenkaan lämmittämyt mieltä. Ja jotenkin ajattelin Oskarin ja vauvan siihen - saattaisi tulla ahdasta.
Keskustelupalstoilta löysinkin seuraavaksi easywalkerit...
...sekä niitä muistuttavat carenat.
Periaatteessa kummatkin näistä täyttävät kriteerini, sekä vaikuttavat muutenkin hyviltä. Kauhistelin itsekseni päätä huimaavia summia ja ajattelinkin selata nettiä aikani kuluksi, jos läytäisin vielä aavistuksen edullisemmat...
Minulle tärkeimmät kriteerit on ollut, että vaunut ovat rinnakkain istuttavat sekä babe voi olla kasvot työntäjään päin ja Oskar kasvot menosuuntaan päin. Jälkimmäinen 'varustus' on ehkä se, joka väkisinkin nostaa vaunujen rahallista arvoa sekä pienentää aika paljon vaihtoehtoja.
Olen saanut kuluttaa vähän liiankin paljon aikaa kokemuksien ja arvostelujen parissa, enkä oikein vieläkään osaa sanoa mikä olisi juuri meille hyvä merkki & malli. Budjetti meillä on tällä kertaa aavistuksen suurempi, kuin kolme vuotta sitten kun esikoiselle metsästettiin sopivia kulkineita. Ensisijaisesti ostaisin tuplat käytettyinä, mutta minun ehdoillani tuppaa vain tarjonta olemaan erittäin suppea... Eli näillä näkymin saan tilata ne uutena! ;-)
Ennen kuin olin sen suuremmin perehtynyt tarjontaan, olin sitä mieltä, että meille muuttaa emmaljungan sisar/kaksos vaunut. Selasinkin ahkerasti erilaisia kirppiksiä ja hinta oli rahapussia miellyttävä - reilulla puolellatoista sadalla selviäisi. Onhan niissä heittoaisa ja no, se merkki. Istuinosa ei vaan jotenkaan lämmittämyt mieltä. Ja jotenkin ajattelin Oskarin ja vauvan siihen - saattaisi tulla ahdasta.
Keskustelupalstoilta löysinkin seuraavaksi easywalkerit...
![]() |
| Kuva googlesta |
![]() |
| Kuva googlesta |
Periaatteessa kummatkin näistä täyttävät kriteerini, sekä vaikuttavat muutenkin hyviltä. Kauhistelin itsekseni päätä huimaavia summia ja ajattelinkin selata nettiä aikani kuluksi, jos läytäisin vielä aavistuksen edullisemmat...
![]() |
| Kuva: jollyroom.com |
..Beemoot. Merkki ei sanonut minulle ensialkuun yhtään mitään, joka omalla tavalla sai minut miettimään ovatko nämä välttämättä se oikea valinta kuitenkaan...
Ja no, itseasiassa en ole vielä täysin päättänyt mihin merkkiin kallistun, mutta nämä ovat nyt top3:n listalla ja olen varma, että kevään aikana jotkin näistä saan meille kotiuttaa!
Käyttökokemuksia ja mielipiteitä otan mielelläni vastaan! :-)
Ja no, itseasiassa en ole vielä täysin päättänyt mihin merkkiin kallistun, mutta nämä ovat nyt top3:n listalla ja olen varma, että kevään aikana jotkin näistä saan meille kotiuttaa!
Käyttökokemuksia ja mielipiteitä otan mielelläni vastaan! :-)
hengaillaan
Se ois viikonloppu lusittu. Huomenna taas isimies lähtee töihin ja normaalista poiketen me ollaan Oskun kanssa kaksisteen kotosalla. Perjantaina käytiin juhlistamassa miun isän viiskymppisiä, illasta poikkesin vielä ystävän kanssa katsomassa kaupungin yöelämää. Lauantai meni lähestulkoon löhötessä, kunhan vaan oltii ja hengattii! Illasta laulettii viä Markun kans Singstaria pitkästä aikaa. :-)
Pääsin myös viikonloppuna testaamaan omat taidot ja iskälle veinkin syntymäpäivälahjaksi toivotun bostonkakun ja eilen tein ensimmäistä kertaa vohveleita!
Nyt odotellaan vielä, että päästään saunomaan ja tietenkin kiukaalla lämpenee foliolla vuoratut makkarat!
uusi vuosi, uudet kujeet
HYVÄÄ UUTTA VUOTTA EVERYONE ♥
Vuosi on ollut mitä mahtavin. Kasvattanut jokaista puolin ja toisin, niin henkisesti kuin minua vissiin vähän fyysisesti! ;-)
Me vietimme vuoden vaihteen alkuperäisistä suunnitelmista poiketen kahden. Oskar lähti extempore mummolle yökylään kahdeksan aikoihin illalla ja me lähdettiin pikaruokalaan herkuttelemaan. Ajeltiin ympäri keskustaa, käytiin ostamassa vielä sokeripommi herkut ja katseltiin keskiyöllä kun kaupunki ampui verorahoja taivaan tuuliin.
Tilaa:
Kommentit (Atom)





