meidän juhannus vapaat
Se on Juhannus, ei tunnu siltä. Turha varmaan tarinaa sen suuremmin kirjoittaa, kuvat kertokoon.
ristiäiset, nvl, synttärit, juhannus ja miksei jo vaikka joulukin
Huih, muutama päivä taas vierähtänyt.. Nyt on helpompi tulla kirjottelemaan (tuskin tahti silti kovin paljoa kasvaa ;D), kun ostin uuden puhelimen (s6 edge, unts unts!!) ja tällä näköjään saa bloggeria käytettyä. Toisin kuin edellisellä, antoi kirjoittaa kirjain kerrallaan, jonka jälkeen sanoi sopimuksen irti... No anyway, turhat löpinät sikseen!
Tänään oli neidillä nvl, jossa yllättäen kaikki kondiksessa! Aavistuksen otti hermoon, kun th sekä lääkäri - molemmat - valittivat, kun vauva ei syö yöllä, kuulema liian pitkä tauko. Silti "käyrien" mukaan, joita kylläkään itse en tuijota, vauva kasvaa normaalisti. Lääkärin kirjoittamaa tekstiä en valittettavasti voi kanssanne jakaa, niinkin yksinkertaisesta syystä, etten saa siitä mitään selvää.. Mitoissa suluissa edelliset. Oskarin nvl siirtyy vasta syksyyn, neuvolan henkilökunnan kesälomista johtuen kesän ajalla otetaan vastaan vain pieniä vauvoja.
Paino 4330g (3450g)
Pituus 53cm (51cm)
Pipo 36cm
Viikonloppuna ois Juhannus, ei vaan yhtään tunnu siltä. Viime päivät meidän suunnalla ollut suoraan sanottuna yhtä kuraa. Pelkkää vesisadetta! Aurinko suotanut pilkistämään silloin tällöin, mut silti ulkona on viileää, koleaa, märkää hyrr.. Ei ollenkaan mikään kesäsää. Tällä viikolla myös Tivoli on vierailemassa meillä koko Juhannuksen ja sinne ois tarkotus suunnata viikonlopun aikana. Toivon mukaan myös poika tykkää sekä uskaltautuu kieppumaan ja pyörimään, että voidaan toteuttaa meidän kesälomareissu Tykkimäkeen.
Tänään kun neuvolasta poistuttiin, niin käytiin varaamassa samalla myös pappi ja kastetilaisuus, nyt kun isyydentunnustuskin on hoidetta jo viime viikolla pois alta. Ristiäisiä vietetään siis seuraavan viikon sunnuntaina, 28. kesäkuuta. Sukulaisille ristiäis"pippalot" pidetään taas sitä seuraavana viikonloppuna isoveljen syntymäpäivien yhteydessä 5. heinäkuuta. :-)
Meidän loma on alkanut suhteellisen hyvin. Mitä nyt muutaman päivän Oskar kiukutellut ihan urakalla, ilmeisemmin kun ollaan lähinnä sadepäivät vietetty neljän seinän sisällä. Parempina päivinä ollaan kävelty iskän työpaikalle aina neljäksi ja poitsu on polkenut pyörällä, koko matkan(!).
Tänään oli neidillä nvl, jossa yllättäen kaikki kondiksessa! Aavistuksen otti hermoon, kun th sekä lääkäri - molemmat - valittivat, kun vauva ei syö yöllä, kuulema liian pitkä tauko. Silti "käyrien" mukaan, joita kylläkään itse en tuijota, vauva kasvaa normaalisti. Lääkärin kirjoittamaa tekstiä en valittettavasti voi kanssanne jakaa, niinkin yksinkertaisesta syystä, etten saa siitä mitään selvää.. Mitoissa suluissa edelliset. Oskarin nvl siirtyy vasta syksyyn, neuvolan henkilökunnan kesälomista johtuen kesän ajalla otetaan vastaan vain pieniä vauvoja.
Paino 4330g (3450g)
Pituus 53cm (51cm)
Pipo 36cm
Viikonloppuna ois Juhannus, ei vaan yhtään tunnu siltä. Viime päivät meidän suunnalla ollut suoraan sanottuna yhtä kuraa. Pelkkää vesisadetta! Aurinko suotanut pilkistämään silloin tällöin, mut silti ulkona on viileää, koleaa, märkää hyrr.. Ei ollenkaan mikään kesäsää. Tällä viikolla myös Tivoli on vierailemassa meillä koko Juhannuksen ja sinne ois tarkotus suunnata viikonlopun aikana. Toivon mukaan myös poika tykkää sekä uskaltautuu kieppumaan ja pyörimään, että voidaan toteuttaa meidän kesälomareissu Tykkimäkeen.
Tänään kun neuvolasta poistuttiin, niin käytiin varaamassa samalla myös pappi ja kastetilaisuus, nyt kun isyydentunnustuskin on hoidetta jo viime viikolla pois alta. Ristiäisiä vietetään siis seuraavan viikon sunnuntaina, 28. kesäkuuta. Sukulaisille ristiäis"pippalot" pidetään taas sitä seuraavana viikonloppuna isoveljen syntymäpäivien yhteydessä 5. heinäkuuta. :-)
Meidän loma on alkanut suhteellisen hyvin. Mitä nyt muutaman päivän Oskar kiukutellut ihan urakalla, ilmeisemmin kun ollaan lähinnä sadepäivät vietetty neljän seinän sisällä. Parempina päivinä ollaan kävelty iskän työpaikalle aina neljäksi ja poitsu on polkenut pyörällä, koko matkan(!).
jo kuukauden vanha
Heipsan jälleen!
Aika menee kun siivillä, voiko siitä todella olla jo kuukausi aikaa kun pikkusisko syntyi!♡ Kotiin saapui jo aikoja sitten kutsu isyydentunnustamiseen, no olenhan niin hajamielinen, että unohdin koko kirjeen ennenkuin tänään taas törmäsin siihen... Pappiin en ole ehtinyt olla yhteyksissä, kohta tulee kiire.. Ristiäiset olen ajatellut järjestää tylsästi kirkossa, vain kummien läsnäollessa ja suuremmin juhlitaan nimeä sukulaisten kesken Oskarin syntymäpäivien yhteydessä. Tosin, ei meillä ole edes pienelle vielä nimeäkään keksittynä, toki muutamaa vaihtoehtoa on kielenpäällä pyöritelty, mutta mikään ei ole vielä tuntunut oikealta.
Kuukauteen on mahtunut paljon kaikenlaista, niin vanhan mielen vetristelyä kuin uuden opettelua. Vihdoin ja viimein (!), minusta tuli ajoneuvoasentaja ja itsellekin yllätyksenä, minulle myönnettiin myös stipendi. Viikon olimme pienen kanssa kotona kahden, kunnes kesäkuun ensimmäinen päivä Oskar aloitti piiiiitkän kesäloman (1.6.-15.8.). Markku oli ja vietti myös kolmen viikon isyysvapaan ja on jo siis palauttunut takaisin töihin. Meillä on kolmistaan lähtenyt arki rullaamaan itseasiassa tosi hyvin (olin varautunut suuriin kauhun hetkiin ja järkyttäviin komplikaatioihin Oskarin kanssa :D) ja sää on myös suosinut muutamaa päivää lukuunottamatta. Ollaan temmelletty pihalla, nukuttu pitkiä päiväunia, pyöräilty iskän työpaikalle, syöty jätskiä ja vaikka mitä muuta!
Kuopus on esikoiseen nähden siinä suhteessa erilainen, että illalla nukkumaan käyminen ei tunnu olevan mieleistä puuhaa. Joko pitäisi päästä nukahtamaan tissille taikka syliin, mutta omaan sänkyyn yksin jääminen on suoraan sanottuna yhtä helvettiä. Aika selväksi on jo pienen rytmikin muodostunut, mitä nyt päivä päivältä valveilla olo tunteja tulee kokoajan lisää. Tällä hetkellä meidän aamut alkavat jo 06:00 (äiti ei tykkää!!!), jolloin yöunien jäljiltä tankataan kaikki maito mitä irti lähtee. Valveilla ollaan siis aamusta 06-07:30, kahdeksaan mennessä neiti yleensä simahtaa uudelleen. Saatan ehtiä juuri ja juuri sulkemaan silmät ennenkuin isompi kipittää omasta huoneestaan kailottaen koko kylälle "huomentaaaa"!
Yleensä saan aamusta loikoilla jopa (!) kymmeneen. Toisinaan Oskar köllöttelee miun vieressä, joinain aamuina saan rakentaa palapeliä ja millon meidän sängyllä on koko autokokoelma mitä pojalta vaan löytyy. Pienempi pääsääntöisesti nukkuu koko aamupäivän välillä heräten syömään (n. 2-3h välein), puolen päivän tienoilla valvotaan hetkellisesti, ennenkuin luomet taas painavat liikaa ja unta löytyy yleensä siihen saakka ennenkuin iskä tulee töistä (klo. 16). Virkeyttä neidillä löytyy iltaa kohden päivä päivältä enemmän ja yleensä jaksaakin valvoa lähes koko illan aina yhdeksään asti. Oon tehnyt havainnon, että illat roikutaan tissillä tankkaus mielessä ja yöunille siis käydään siinä klo 21-22:00. Yösyöttö herätys tulee hieman jälkeen puolen yön ja siitä saa nukkua yhtenäisesti, aina sinne aamu kuuteen saakka.
Pienen pieniä ensimmäisiä hymyn rippeitä on saatu ilmoille sekä kieli on jo löytynyt. Isoveljen juttuja on kiva kuunnella ja aurinkoisella säällä lattialta tuijotellaan ikkunoita! Äidin syliin nukahdetaan lähes aina ja iskälle voi kiukutella. Pukeminen ei ole kivaa (niinkuin arvata saattaa), mutta vaipan vaihdosta nautiskellaan sekä autossa matkustaminen on kova sana, joko istutaan hiljaa ja tapitetaan suurilla silmällä tai nukutaan!
Näin meillä tällä kertaa :-)
Aika menee kun siivillä, voiko siitä todella olla jo kuukausi aikaa kun pikkusisko syntyi!♡ Kotiin saapui jo aikoja sitten kutsu isyydentunnustamiseen, no olenhan niin hajamielinen, että unohdin koko kirjeen ennenkuin tänään taas törmäsin siihen... Pappiin en ole ehtinyt olla yhteyksissä, kohta tulee kiire.. Ristiäiset olen ajatellut järjestää tylsästi kirkossa, vain kummien läsnäollessa ja suuremmin juhlitaan nimeä sukulaisten kesken Oskarin syntymäpäivien yhteydessä. Tosin, ei meillä ole edes pienelle vielä nimeäkään keksittynä, toki muutamaa vaihtoehtoa on kielenpäällä pyöritelty, mutta mikään ei ole vielä tuntunut oikealta.
Kuukauteen on mahtunut paljon kaikenlaista, niin vanhan mielen vetristelyä kuin uuden opettelua. Vihdoin ja viimein (!), minusta tuli ajoneuvoasentaja ja itsellekin yllätyksenä, minulle myönnettiin myös stipendi. Viikon olimme pienen kanssa kotona kahden, kunnes kesäkuun ensimmäinen päivä Oskar aloitti piiiiitkän kesäloman (1.6.-15.8.). Markku oli ja vietti myös kolmen viikon isyysvapaan ja on jo siis palauttunut takaisin töihin. Meillä on kolmistaan lähtenyt arki rullaamaan itseasiassa tosi hyvin (olin varautunut suuriin kauhun hetkiin ja järkyttäviin komplikaatioihin Oskarin kanssa :D) ja sää on myös suosinut muutamaa päivää lukuunottamatta. Ollaan temmelletty pihalla, nukuttu pitkiä päiväunia, pyöräilty iskän työpaikalle, syöty jätskiä ja vaikka mitä muuta!
Kuopus on esikoiseen nähden siinä suhteessa erilainen, että illalla nukkumaan käyminen ei tunnu olevan mieleistä puuhaa. Joko pitäisi päästä nukahtamaan tissille taikka syliin, mutta omaan sänkyyn yksin jääminen on suoraan sanottuna yhtä helvettiä. Aika selväksi on jo pienen rytmikin muodostunut, mitä nyt päivä päivältä valveilla olo tunteja tulee kokoajan lisää. Tällä hetkellä meidän aamut alkavat jo 06:00 (äiti ei tykkää!!!), jolloin yöunien jäljiltä tankataan kaikki maito mitä irti lähtee. Valveilla ollaan siis aamusta 06-07:30, kahdeksaan mennessä neiti yleensä simahtaa uudelleen. Saatan ehtiä juuri ja juuri sulkemaan silmät ennenkuin isompi kipittää omasta huoneestaan kailottaen koko kylälle "huomentaaaa"!
Yleensä saan aamusta loikoilla jopa (!) kymmeneen. Toisinaan Oskar köllöttelee miun vieressä, joinain aamuina saan rakentaa palapeliä ja millon meidän sängyllä on koko autokokoelma mitä pojalta vaan löytyy. Pienempi pääsääntöisesti nukkuu koko aamupäivän välillä heräten syömään (n. 2-3h välein), puolen päivän tienoilla valvotaan hetkellisesti, ennenkuin luomet taas painavat liikaa ja unta löytyy yleensä siihen saakka ennenkuin iskä tulee töistä (klo. 16). Virkeyttä neidillä löytyy iltaa kohden päivä päivältä enemmän ja yleensä jaksaakin valvoa lähes koko illan aina yhdeksään asti. Oon tehnyt havainnon, että illat roikutaan tissillä tankkaus mielessä ja yöunille siis käydään siinä klo 21-22:00. Yösyöttö herätys tulee hieman jälkeen puolen yön ja siitä saa nukkua yhtenäisesti, aina sinne aamu kuuteen saakka.
Pienen pieniä ensimmäisiä hymyn rippeitä on saatu ilmoille sekä kieli on jo löytynyt. Isoveljen juttuja on kiva kuunnella ja aurinkoisella säällä lattialta tuijotellaan ikkunoita! Äidin syliin nukahdetaan lähes aina ja iskälle voi kiukutella. Pukeminen ei ole kivaa (niinkuin arvata saattaa), mutta vaipan vaihdosta nautiskellaan sekä autossa matkustaminen on kova sana, joko istutaan hiljaa ja tapitetaan suurilla silmällä tai nukutaan!
Näin meillä tällä kertaa :-)
neuvola kuulumiset
Tänään vain pikainen kurkistus neuvola käyntiin ja kasvuun!
5.5. 3110g / 49cm syntymäpaino
6.5. 2926g kotiinlähtö paino
12.5. 3055g kasvukontrolli (1vko)
21.5. 3450g / 51cm ensimmäinen virallinen neuvola
Virkeä pieni neiti. Napa, silmät ja suu siistit. Rintamaidolla kasvaa hyvin.
Varhaisheijasteet ok. D-vitamiinin aloitus ohjattu!
IM BACK!
Heippamoikka!
Taas pitkästä aikaa eksyin langan päähän. Tuo pidempi kirjoittelu tauko tuli aavistuksen tahattomasti, mutta teki itseasiassa ihan hyvää olla hetki miettimättä koko blogia. Nautiskelin tauon aikana kevään ensi auringosta ja loppu raskaudesta. Otin rennosti ja painoin hiki hatussa koulun kanssa viimeset metrit. Nyt vihdoin ja viimein oon saanut opiskelutkin päätökseen ja odottelen enään valmistumista, joka itseasiassa onkin jo ihan parin viikon päästä!
Yllätys yllätys, laskettuaika oli ja meni (8.5.) ja niin myös prinsessakin suoti saapua keskuuteemme 05.05.15 ♥! Typy syntyi aamulla 08:02 mitoin 3110g & 49cm :-)
Sairaalasta kotiuduttiinkin jo seuraavana päivänä!
Synnytys meni kaikin puolin hyvin ja juuri niinkuin odotinkin.
Likan syntymää edeltävänä viikonloppuna siivoilin aika kovalla kädellä kotona ja silloin tällöin muutama supistus suoti ilmoittautua, lähinnä aina iltaa kohden.
Maanantaina aamusta heitin toisen ukon töihin ja toisen päiväkotiin ja suuntasin siitä sitten kaverille kahville. Sinä aamuna tuli muutama kunnon poltto alaselkään, mut ne meni ohi jo ennen puoltapäivää, joten en vielä noteerannut niihin juurikaan.
Iltapäivästä neljän aikaan, kun lähdin keräilemään perhettä kylältä kotiin alko poltot taas uudestaan jo astetta kovempina, mut ei vieläkään ollut hirveen kivuliaita.
Ilta yhdeksään asti poltteli vähän sillo sun tällö, lähinnä enemmin jos olin liikkeessä, kunnes ne sit alko säännöllistymään ja klo 21:00-23:00 keskiarvo polttojen välille oli 6 minuuttia. Puolen kahdentoista aikoihin uskaltauduin jo soittamaan synnärillekkin, tosin ei miuta kovin vakavasti edes otettu, koska supistuksekset kohdistu pelkästään selkään eikä mahakaan kiristelly. Käyrillä kävin puolilta öin, mut johtuen selkäpoltoista ei siihen edes piirtynyt mitään ja kätilökin vähän vähätteli miun kipuja.. 2cm olin jo auki ja lähdettiinkin siitä sit takasin kotiin.
Yritin yöllä vielä nukkua, mut siitä nyt ei tullu enää yhtään mitään ja kahden aikoihin painelinkin sit suihkuun, jossa ehdin olla johonkin puoleen neljään ja kävin sit herättämässä Markun et lähdetään uudestaan synnärille. Paikan päälle kun päästiin, olin jo huimat 3cm auki ja jäätiin ihan suosiolla sinne sit odottelemaan ja mie sain nauttia taas kuumasta suihkusta.
Tarkkailu huoneesta lähdettiin siirtymään salia kohden kun kello oli abouttiarallaa kakskytä vailla kahdeksan aamulla ja auki olin siinä vaiheessa 6cm. Saliin kun päästiin, niin ehdin vain pyörähtää suihkussa kun tuli jo niin kova paineen tunne, et oli pakko siirtyä sängylle. Siinä vaiheessa sainkin jo ilokaasunaamarin kouraan. Eikä montaa minuuttia siitä kun tyttö olikin jo maailmassa! :-)
En tiiä mikä siin suihkussa on, mut niinkauan kun siellä olin ni hyvä jos ees tunsin kipua, mut sillä samaisella sekunnilla kun jouduin syystä taikka toisesta tulla pois, bi se kipu oli jotain niin sietämätöntä et helvetti. Samanlailla se oli kolme vuotta sitten, kun Oskaria oltiin pusertamassa maailmaan.
Synnytyksen kokonaiskesto oli n. 6h, josta ponnistusvaihe 6min ja kivunlievityksenäpelkkä ilokaasu, just niinkuin ensimmäiselläkin kerralla!
Nyt synnytyksestä on jo kohta kaks viikkoa ja oon palautunut tosi hyvin! Oskarin aikaan hyvä jos pystyin kahteen viikkoon edes istumaan ja vanhoihin housuihin mahtumisesta sai vaan uneksia!
Taas pitkästä aikaa eksyin langan päähän. Tuo pidempi kirjoittelu tauko tuli aavistuksen tahattomasti, mutta teki itseasiassa ihan hyvää olla hetki miettimättä koko blogia. Nautiskelin tauon aikana kevään ensi auringosta ja loppu raskaudesta. Otin rennosti ja painoin hiki hatussa koulun kanssa viimeset metrit. Nyt vihdoin ja viimein oon saanut opiskelutkin päätökseen ja odottelen enään valmistumista, joka itseasiassa onkin jo ihan parin viikon päästä!
Yllätys yllätys, laskettuaika oli ja meni (8.5.) ja niin myös prinsessakin suoti saapua keskuuteemme 05.05.15 ♥! Typy syntyi aamulla 08:02 mitoin 3110g & 49cm :-)
Sairaalasta kotiuduttiinkin jo seuraavana päivänä!
Synnytys meni kaikin puolin hyvin ja juuri niinkuin odotinkin.
Likan syntymää edeltävänä viikonloppuna siivoilin aika kovalla kädellä kotona ja silloin tällöin muutama supistus suoti ilmoittautua, lähinnä aina iltaa kohden.
Maanantaina aamusta heitin toisen ukon töihin ja toisen päiväkotiin ja suuntasin siitä sitten kaverille kahville. Sinä aamuna tuli muutama kunnon poltto alaselkään, mut ne meni ohi jo ennen puoltapäivää, joten en vielä noteerannut niihin juurikaan.
Iltapäivästä neljän aikaan, kun lähdin keräilemään perhettä kylältä kotiin alko poltot taas uudestaan jo astetta kovempina, mut ei vieläkään ollut hirveen kivuliaita.
Ilta yhdeksään asti poltteli vähän sillo sun tällö, lähinnä enemmin jos olin liikkeessä, kunnes ne sit alko säännöllistymään ja klo 21:00-23:00 keskiarvo polttojen välille oli 6 minuuttia. Puolen kahdentoista aikoihin uskaltauduin jo soittamaan synnärillekkin, tosin ei miuta kovin vakavasti edes otettu, koska supistuksekset kohdistu pelkästään selkään eikä mahakaan kiristelly. Käyrillä kävin puolilta öin, mut johtuen selkäpoltoista ei siihen edes piirtynyt mitään ja kätilökin vähän vähätteli miun kipuja.. 2cm olin jo auki ja lähdettiinkin siitä sit takasin kotiin.
Yritin yöllä vielä nukkua, mut siitä nyt ei tullu enää yhtään mitään ja kahden aikoihin painelinkin sit suihkuun, jossa ehdin olla johonkin puoleen neljään ja kävin sit herättämässä Markun et lähdetään uudestaan synnärille. Paikan päälle kun päästiin, olin jo huimat 3cm auki ja jäätiin ihan suosiolla sinne sit odottelemaan ja mie sain nauttia taas kuumasta suihkusta.
Tarkkailu huoneesta lähdettiin siirtymään salia kohden kun kello oli abouttiarallaa kakskytä vailla kahdeksan aamulla ja auki olin siinä vaiheessa 6cm. Saliin kun päästiin, niin ehdin vain pyörähtää suihkussa kun tuli jo niin kova paineen tunne, et oli pakko siirtyä sängylle. Siinä vaiheessa sainkin jo ilokaasunaamarin kouraan. Eikä montaa minuuttia siitä kun tyttö olikin jo maailmassa! :-)
En tiiä mikä siin suihkussa on, mut niinkauan kun siellä olin ni hyvä jos ees tunsin kipua, mut sillä samaisella sekunnilla kun jouduin syystä taikka toisesta tulla pois, bi se kipu oli jotain niin sietämätöntä et helvetti. Samanlailla se oli kolme vuotta sitten, kun Oskaria oltiin pusertamassa maailmaan.
Synnytyksen kokonaiskesto oli n. 6h, josta ponnistusvaihe 6min ja kivunlievityksenäpelkkä ilokaasu, just niinkuin ensimmäiselläkin kerralla!
Nyt synnytyksestä on jo kohta kaks viikkoa ja oon palautunut tosi hyvin! Oskarin aikaan hyvä jos pystyin kahteen viikkoon edes istumaan ja vanhoihin housuihin mahtumisesta sai vaan uneksia!
remontti ja kevät meiningit
"Miks sie et oo päivittäny blogia?" - kysyi taannoin ystävä.
Sori, suurin osa on kännykuvia kun ei oo paljoa tietokonettakaan tullut käytettyä lähipäivinä!
Ei oo mitään erityistä syytä, yksinkertasesti en vaan oo jaksanut. Koko blogeria en oo avannut poissaolon aikana kertaakaan.
Hmp, mistä sitä sit alottas... No ensinnäkin! Miusta tuli Kummi♥ pienen pienelle pojan klopille! Aws.
Oon myös kokenut erittäin suuren pettymyksen lähiaikoina. Aina ei pitäis olla liian sinisilmänen saati olettaa oletetulta "ystävältä" liikoja.
Nojaa, vollaamiset sikseen...
Meidän makkarin remontti ei oo vieläkään edistynyt mihinkään, Markku tosin puhui, että tänä viikonloppuna alotettaisiin seinien ja vanhan vaatekomeron purkaminen.
Nyt kun ei olla tuota makkaria saatu tehtyä ni sain vaan sellasen hetken mielijohde inspiksen ja pistin meidän eteisen uuteen uskoon..
Ennen meillä oli tuossa siis valkoiset seinät sekä kaksi tummalla dcfixillä päällystettyä lipastoa.
Seiniin päädyin laittamaan Tikkurilan värikartasta sävyä Graniitti sekä peilin ja lipaston käsittelin valkoisella petsilakalla. Lipaston laatikot ostin Jyskistä. Tällä hetkellä tuossa alatasollakin on siis musta ja valkoinen laatikko, jotka eivät kuvanotto hetkellä olleet vielä saapuneet.
Ja kyllä, tiedän etteivät nuo meidän väliovet oikein värimaailmaltaan sovi, mutta ne on siitä jokatapauksessa lähdössä jossain vaiheessa :-) !
Makkarista kuvia heti kun vaan päästään sinne jotain tekemään!
Tällä hetkellähän elellään masukin puolesta jo viikolla 32+0! Huis kun aika menee nopsaan! Koulua miulla on jäljellä vielä about kolmisen viikkoa ja sitten sais huokasta helpotuksesta! Oon myös masukin myötä löytänyt uuden tuttavan, hänkin odottaa pienokaista saapuvaksi toukokuussa! :-) Vaikka mie en tosiaan ookkaan mikään vauvahömppähöpöttäjä, niin on silti mukava jutskailla ihan niitä näitäkin!
Sain myös aikaseks värjätä vähän kesäfledaa ja aivitsi ku tuli kivat vaikka koskaan aikasemmin ei oo käynyt mielessä pistää violettia päähän!
 |
| Äidin isopieni kesämies♡ |
Sori, suurin osa on kännykuvia kun ei oo paljoa tietokonettakaan tullut käytettyä lähipäivinä!
rv26
Vielä kolme viikkoa sitten olin suhteellisen inhimillisissä mitoissa, sit tapahtu jotain ja pötsi räjähti. Niinkuin jo muissa sosiaalisen median kanavissa, toistan itseäni vielä uudelleen, tunnen oloni valaaksi. Vaikka kuva aavistuksen vääristääkin kokoa, alkaa se silti jo lähennellä pian ensimmäisen raskauden loppupuolta, eikä naurata. Kuvissa masukki ei tosiaankaan ollut sitä mieltä, että pitäisi näyttää pieneltä vaan painaitui kaikin mahdollisin keinoin ulospäin, silti...
Painoa olen kirinyt vasta vaivaiset viisi kiloa, en ole vielä kauhuissani. Tosin odotusta on vielä jäljellä, joten tiedä kuinka paljon se vielä nousee tästä. Oskarista keräsin kokonaiset kolmr kiloa lisää, mutta lähtöpainonikin oli eri ja nyt oletettavasti myös lapsen sukupuoli olisi vastakkainen.
Muutoin olen voinut hyvin, mitä nyt selkä reistaillut aavistuksen ja välillä meinaa pahainen väsymys tulla kiusaksi. Hyvin olen silti jaksanut työharjoittelussa, eikä sitäkään ole jäljellä kuin kaksi viikkoa ja sitten saan palata vielä hetkeksi kouluun kunnes voin rentoutua.
23+6
Moikkapäivää!
Vietin alkuviikosta sairaslomaa kotona makoillen. Reilu kolme vuotta sitten ei ollut mitään ongelmia, toisin kuin nyt, on alkanut selkäni ilmoittaa kerääntyneestä painosta kipuilemalla. Tänään mennään jo rv 23+6 ja aavistuksen olen saanut jo kumpua kasvatettua! Tottakai kun koko päivän hamstraa ruokaa nassuun niin illalla vatsa on jo jonkin verran turvoksissa. Olen myös huomannut jos työharjoittelu paikalla joudun hirveästi kyykistelemään ja kantamaan isoja ja painavia esineitä, alkaa vatsaa kiristämään sivuilta inhottavasti. Myös polveni on ilmoittanut itsestään lähipäivinä, vielä en ole sortunut mihinkään kipulääkkeisiin, mutta mielessä kävi vakavasti käydä lääkärin juttusilla uusimassa vanha lääkeresepti, jos tämä ei tästä paremmaksi muutu. Huomenna saan tietää onneksi tarkemmin paljonko painoni todellisuudessa on noussut kun on taas pitkästä aikaa neuvolakäynti ja tällä käynnillä saan myös tarvittavat todistukset kelan äitiyspäivärahaa ja pakkausta varten.
Olen alkanut jo pikkuhiljaa miettiä tulevaa synnytystä ja mitä siltä odotan. Uskoisin tälläkin kertaa niinkuin viimeksikin selviäväni ilman suurempia kivunlievityksiä, pelkän kuuman suihkun voimalla. Oskarin synnytyksestä minulla on erittäin positiiviset muistot, enkä ns pelkää tulevaa koitosta, ainut mikä saa ihoni kananlihalle on jos jostain syystä jokin asia ei menekään suunnitelmien mukaisesti ja joudun sektioon. Olenkin ajatellut keskustella asiasta neuvolassa ja äitiyspoliklinikalla, että jos näin tapahtuu, tahdon ehdottomasti nukutuksen.
Mitä nyt pienien fyysisten ongelmien jälkeen, muuten meillä menee loistavasti :-)! Tapansa mukaan poika viihtyy päiväkodissa erinomaisesti ja onkin innoissaan aamulla sinne lähdössä leikkimään kavereiden kanssa. Hän myös oppi muutama päivä takaperin luistelemaan ilman minkäänlaista tukea ja pelaakin jo iskän kanssa kiekolla syöttelyä! Minulla työssäoppimista on jäljellä nopean päässälaskun tuloksena noin kolmisen viikkoa, jonka jälkeen vielä muutama viikko koulun penkillä ja sitten saisikin jo aloittaa pitkään odotetun äitiysloman.
Nyt kun olen alkanut jo pikkuhiljaa selviytymään syksyllä iskeneestä ylenpaattisesta väsymyksestä, olen jopa saanut aivoni toimintaan ja paljon on jo suunnitelmia kasaantunut tulevaa vauvan huonetta ja sen remonttia varten. Ongelmani vain on siinä, etten osaa päättää, en osaa hahmottaa värimaailmaa tarpeeksi, mitä haluan, miten haluan ja mihin. Ainut mitän tiedän ja mitä ei enään voi oikeastaan edes perua, on vaalea laminaatti joka odottaa laittajaansa alakerrassa. Ehkä saan pikkuhiljaa jotain tehtyä, jotta voin teille jakaa kuvia!
Vietin alkuviikosta sairaslomaa kotona makoillen. Reilu kolme vuotta sitten ei ollut mitään ongelmia, toisin kuin nyt, on alkanut selkäni ilmoittaa kerääntyneestä painosta kipuilemalla. Tänään mennään jo rv 23+6 ja aavistuksen olen saanut jo kumpua kasvatettua! Tottakai kun koko päivän hamstraa ruokaa nassuun niin illalla vatsa on jo jonkin verran turvoksissa. Olen myös huomannut jos työharjoittelu paikalla joudun hirveästi kyykistelemään ja kantamaan isoja ja painavia esineitä, alkaa vatsaa kiristämään sivuilta inhottavasti. Myös polveni on ilmoittanut itsestään lähipäivinä, vielä en ole sortunut mihinkään kipulääkkeisiin, mutta mielessä kävi vakavasti käydä lääkärin juttusilla uusimassa vanha lääkeresepti, jos tämä ei tästä paremmaksi muutu. Huomenna saan tietää onneksi tarkemmin paljonko painoni todellisuudessa on noussut kun on taas pitkästä aikaa neuvolakäynti ja tällä käynnillä saan myös tarvittavat todistukset kelan äitiyspäivärahaa ja pakkausta varten.
Olen alkanut jo pikkuhiljaa miettiä tulevaa synnytystä ja mitä siltä odotan. Uskoisin tälläkin kertaa niinkuin viimeksikin selviäväni ilman suurempia kivunlievityksiä, pelkän kuuman suihkun voimalla. Oskarin synnytyksestä minulla on erittäin positiiviset muistot, enkä ns pelkää tulevaa koitosta, ainut mikä saa ihoni kananlihalle on jos jostain syystä jokin asia ei menekään suunnitelmien mukaisesti ja joudun sektioon. Olenkin ajatellut keskustella asiasta neuvolassa ja äitiyspoliklinikalla, että jos näin tapahtuu, tahdon ehdottomasti nukutuksen.
Mitä nyt pienien fyysisten ongelmien jälkeen, muuten meillä menee loistavasti :-)! Tapansa mukaan poika viihtyy päiväkodissa erinomaisesti ja onkin innoissaan aamulla sinne lähdössä leikkimään kavereiden kanssa. Hän myös oppi muutama päivä takaperin luistelemaan ilman minkäänlaista tukea ja pelaakin jo iskän kanssa kiekolla syöttelyä! Minulla työssäoppimista on jäljellä nopean päässälaskun tuloksena noin kolmisen viikkoa, jonka jälkeen vielä muutama viikko koulun penkillä ja sitten saisikin jo aloittaa pitkään odotetun äitiysloman.
Nyt kun olen alkanut jo pikkuhiljaa selviytymään syksyllä iskeneestä ylenpaattisesta väsymyksestä, olen jopa saanut aivoni toimintaan ja paljon on jo suunnitelmia kasaantunut tulevaa vauvan huonetta ja sen remonttia varten. Ongelmani vain on siinä, etten osaa päättää, en osaa hahmottaa värimaailmaa tarpeeksi, mitä haluan, miten haluan ja mihin. Ainut mitän tiedän ja mitä ei enään voi oikeastaan edes perua, on vaalea laminaatti joka odottaa laittajaansa alakerrassa. Ehkä saan pikkuhiljaa jotain tehtyä, jotta voin teille jakaa kuvia!
sisarusvaunu vertailua
Jo heti positiivisen testin jälkeen oon ollu sitä mieltä, että meille hommataan normi yhdistelmien lisäksi sisarusvaunut.
Minulle tärkeimmät kriteerit on ollut, että vaunut ovat rinnakkain istuttavat sekä babe voi olla kasvot työntäjään päin ja Oskar kasvot menosuuntaan päin. Jälkimmäinen 'varustus' on ehkä se, joka väkisinkin nostaa vaunujen rahallista arvoa sekä pienentää aika paljon vaihtoehtoja.
Olen saanut kuluttaa vähän liiankin paljon aikaa kokemuksien ja arvostelujen parissa, enkä oikein vieläkään osaa sanoa mikä olisi juuri meille hyvä merkki & malli. Budjetti meillä on tällä kertaa aavistuksen suurempi, kuin kolme vuotta sitten kun esikoiselle metsästettiin sopivia kulkineita. Ensisijaisesti ostaisin tuplat käytettyinä, mutta minun ehdoillani tuppaa vain tarjonta olemaan erittäin suppea... Eli näillä näkymin saan tilata ne uutena! ;-)
Ennen kuin olin sen suuremmin perehtynyt tarjontaan, olin sitä mieltä, että meille muuttaa emmaljungan sisar/kaksos vaunut. Selasinkin ahkerasti erilaisia kirppiksiä ja hinta oli rahapussia miellyttävä - reilulla puolellatoista sadalla selviäisi. Onhan niissä heittoaisa ja no, se merkki. Istuinosa ei vaan jotenkaan lämmittämyt mieltä. Ja jotenkin ajattelin Oskarin ja vauvan siihen - saattaisi tulla ahdasta.
Keskustelupalstoilta löysinkin seuraavaksi easywalkerit...
...sekä niitä muistuttavat carenat.
Periaatteessa kummatkin näistä täyttävät kriteerini, sekä vaikuttavat muutenkin hyviltä. Kauhistelin itsekseni päätä huimaavia summia ja ajattelinkin selata nettiä aikani kuluksi, jos läytäisin vielä aavistuksen edullisemmat...
Minulle tärkeimmät kriteerit on ollut, että vaunut ovat rinnakkain istuttavat sekä babe voi olla kasvot työntäjään päin ja Oskar kasvot menosuuntaan päin. Jälkimmäinen 'varustus' on ehkä se, joka väkisinkin nostaa vaunujen rahallista arvoa sekä pienentää aika paljon vaihtoehtoja.
Olen saanut kuluttaa vähän liiankin paljon aikaa kokemuksien ja arvostelujen parissa, enkä oikein vieläkään osaa sanoa mikä olisi juuri meille hyvä merkki & malli. Budjetti meillä on tällä kertaa aavistuksen suurempi, kuin kolme vuotta sitten kun esikoiselle metsästettiin sopivia kulkineita. Ensisijaisesti ostaisin tuplat käytettyinä, mutta minun ehdoillani tuppaa vain tarjonta olemaan erittäin suppea... Eli näillä näkymin saan tilata ne uutena! ;-)
Ennen kuin olin sen suuremmin perehtynyt tarjontaan, olin sitä mieltä, että meille muuttaa emmaljungan sisar/kaksos vaunut. Selasinkin ahkerasti erilaisia kirppiksiä ja hinta oli rahapussia miellyttävä - reilulla puolellatoista sadalla selviäisi. Onhan niissä heittoaisa ja no, se merkki. Istuinosa ei vaan jotenkaan lämmittämyt mieltä. Ja jotenkin ajattelin Oskarin ja vauvan siihen - saattaisi tulla ahdasta.
Keskustelupalstoilta löysinkin seuraavaksi easywalkerit...
 |
| Kuva googlesta |
 |
| Kuva googlesta |
Periaatteessa kummatkin näistä täyttävät kriteerini, sekä vaikuttavat muutenkin hyviltä. Kauhistelin itsekseni päätä huimaavia summia ja ajattelinkin selata nettiä aikani kuluksi, jos läytäisin vielä aavistuksen edullisemmat...
 |
| Kuva: jollyroom.com |
..Beemoot. Merkki ei sanonut minulle ensialkuun yhtään mitään, joka omalla tavalla sai minut miettimään ovatko nämä välttämättä se oikea valinta kuitenkaan...
Ja no, itseasiassa en ole vielä täysin päättänyt mihin merkkiin kallistun, mutta nämä ovat nyt top3:n listalla ja olen varma, että kevään aikana jotkin näistä saan meille kotiuttaa!
Käyttökokemuksia ja mielipiteitä otan mielelläni vastaan! :-)
Ja no, itseasiassa en ole vielä täysin päättänyt mihin merkkiin kallistun, mutta nämä ovat nyt top3:n listalla ja olen varma, että kevään aikana jotkin näistä saan meille kotiuttaa!
Käyttökokemuksia ja mielipiteitä otan mielelläni vastaan! :-)
hengaillaan
Se ois viikonloppu lusittu. Huomenna taas isimies lähtee töihin ja normaalista poiketen me ollaan Oskun kanssa kaksisteen kotosalla. Perjantaina käytiin juhlistamassa miun isän viiskymppisiä, illasta poikkesin vielä ystävän kanssa katsomassa kaupungin yöelämää. Lauantai meni lähestulkoon löhötessä, kunhan vaan oltii ja hengattii! Illasta laulettii viä Markun kans Singstaria pitkästä aikaa. :-)
Pääsin myös viikonloppuna testaamaan omat taidot ja iskälle veinkin syntymäpäivälahjaksi toivotun bostonkakun ja eilen tein ensimmäistä kertaa vohveleita!
Nyt odotellaan vielä, että päästään saunomaan ja tietenkin kiukaalla lämpenee foliolla vuoratut makkarat!
uusi vuosi, uudet kujeet
HYVÄÄ UUTTA VUOTTA EVERYONE ♥
Vuosi on ollut mitä mahtavin. Kasvattanut jokaista puolin ja toisin, niin henkisesti kuin minua vissiin vähän fyysisesti! ;-)
Me vietimme vuoden vaihteen alkuperäisistä suunnitelmista poiketen kahden. Oskar lähti extempore mummolle yökylään kahdeksan aikoihin illalla ja me lähdettiin pikaruokalaan herkuttelemaan. Ajeltiin ympäri keskustaa, käytiin ostamassa vielä sokeripommi herkut ja katseltiin keskiyöllä kun kaupunki ampui verorahoja taivaan tuuliin.
Tilaa:
Kommentit (Atom)