Nyt kun olen vierittänyt suuren salaisuuden sydämeltäni teidän tietoonne, saanhan vähän lässyttää? Edes pikkuisen.. ;)
Ensinnäkin, en usko siirtyväni mitenkään ainoastaan ja pelkästään mahan kasvun seurantaan, vaan pysytään ihan yhtä juhlallisissa kuin arkisissakin asioissa mitä tähänkin asti.
Toista raskautta on tahollamme suunniteltu kutakuin alku vuodesta lähtien, tiedostaen kuitenkin, että minun täytyy ehtiä valmistua. Ajankohta toiselle on mielestäni ihan hyvä, toisaalta ei olisi ollut pahitteeksi vaikka lapsien ikäero olisi ollut aavistuksen pienempi.
Pienokainen siis lyhyesti sanottuna on äärimmäisen iloinen yllätys ja odotettu tulokas ♥
Kirjaimellisesti yrittämään emme edes kunnolla päässet kun positiivinen napsahti testiin jo ensimmäisestä kierrosta.
Ensimmäiseen raskauteen verrattuna minua on pelottanut enemmin, muttei kuitenkaan iha hysteeriselle tasolle olla ylletty. Asia joka on mielessäni pyörinyt ja itseasiassa se ei vieläkään ole kokonaan helpottanut - onhan lapsemme varmasti terve?
En kuitenkaan jaksa stressata asiasta turhia ja elellään päivä kerrallaan.
Koko alkuraskaus on itseasiassa mennyt aika samalla kaavalla mitä ensimmäinen. En ole voinut pahoin, vain kerran olen oksentanut ja olen voinut syödä kaikkea mitä aikaisemminkin. Omat vaatteeni menevät edelleen hyvin päälle (rv12+3)!
Jossain välissä ehdin potemaan aivan järkyttävää väsymystä, joka luoja kiitos meni ohi nopeasti!
Toivon koko sydämestäni, että lapsemme on terve & poika! ;-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti